tiistai 4. lokakuuta 2016

Alusta polkimille

Miten tämmönen syntyy?




Suurin tarkoitukseni pedaalilaudalle, on lähinnä helpottaa imuroimista... En ole kulkeva, enkä keikkaileva nk.muusikko :)

Pedaltrainista ja muista alan kuohuttavimmista keksinnöistä olen haaveillut, mutta jotenkin omalla kohdalla tuo keksinnön ja hinnoittelun suhde ei ole ikinä täsmännyt. Toki Pedaltrain on mahtava brändi, varmaan helvetin viimeisen päälle tehty ja hyvistä materiaaleista. Silti... Ei minulle. Ehkä joskus, en kiellä sitä!

En muista mistä löysin tähän materiaalit. Todennäköisesti Tokmannin liimalevyä, Bilteman asennusrautoja ja kirppikseltä ostetuja lasten palikoita.

Laitoin silloin haluamani pedaalit vierityste ja mittasin leveyden ja korkeuden. Sama homma virtalähteen kanssa, sille tuli rakennettua erillinen osio yläosaan tätä pedaalilauta viritystä varten.

Puretaan tämä!

 Jonkinsortin johtohelvetti näinkin pienessä laudassa...
 Tästä näkee aika hyvin mikä tämä on
 Siinä on tukiraudat pitämässä tätä kasassa
 Ja maailmasta hinoimmat jalat!

Vol2.


Ei tämä maailman tarkin työ ollut, eikä vaativin. Toisaalta todella hyvin ajanut asiansa. Ja vielä kun sain valita itse värin, joka aika hyvin muistuttaa sitä Seafoam Green väriä. Retro! :D

Loopperi todennäköisesti menee pois ja laitan ne mitä edellisessä postauksessa suunittelin, niin tähän. Keep it simple!

Fiilistely




Tämmöinen joskus löytyi kirpputorilta. Vetoketjun "vetäjänäkin" on plugi tyylinen juttu! Tänne menee pedaalit jota ei käytetä. Yllätytään sit kivasti joskus kun on unohdettu mitä tämä sisältää! Jää kylläkin pieneksi. Joko pitäisi myydä pedaaleja pois, tai hankkia isompi laukku.

En tiedä, luopumisen tuska on kova!

maanantai 3. lokakuuta 2016

Do It Yourself

Otsikko kertookin paljon

Yksi suurista haaveistani oli, että saisin koko "rigin"  tehtyä itse. Siihen kuuluisi, DIY kitara, DIY efektit, DIY efektilauta, DIY vahvistin.

En tiedä, miten määrittelisin DIY:n ja kuinkapaljon prosenteissa pitää olla itse tehtyä, ennen kuin kelpaa DIY:n alle. Onneksi itse teen tätä, joten itse saan asettaa mikä kuuluu DIY:n piikkiin ja mikä ei!

Kitarana menee tämä minun Cimar merkkinen palacasteri. En tiedä joutuuko tekemään vielä oikeasti kitaran, soimaako omatunto jokakerta kun mainitsen tästä DIY Rig projektistani. Mietitään sitä myöhemmin.

Tähän kuuluisi kitaran lisäksi muutama efekti, efektilauta ja vahvistin. Efekteinä voisi olla yksi tai kaksi säröä, PT2399 pohjainen delay ja mielusti joku muljuva juttu, phaser.

DIY Aiheet:
5E3

Tämä valikoitui DIY vahvistimeksi. Fendereistä olen koko lyhkäisen elämäni tykännyt ja vaikeusasteeltaan tämä sopii kyllä itselle!

Tästä kirjoitan lisää myöhemmin, mutta nyt kerron vain vähän mikä tämä on.

Tämä sai alkunsa siitä, kun löysin Uraltonen sivuilta vahvistinrakennus kurssin, jossa rakennetaan viikonlopun aikana 5E3. Maailmasta upein paikka oli olla siellä kurssilla ja sain toimivan vahvistimen! Parin pienen mutkan kautte kylläkin! :) Vahvistin ei ole vielä täysin valmis, se odottaa vielä koteloansa ja elementtiä. Combo tästä tulee. Toivottavasti, meinaan lompakko kertoo taas että kohta röydetään ja pahasti. Nyt mennään niin budjettiluokalla että...

PT2399
Delay. Tätä en ole aloittanut vielä. Tilasin bitsbox nimisestä firmasta brexit saarelta tämmöisen Mad Professor Deep Blue Delay rakennussarjan. Odotan innolla kun pääsee tätä rakentamaan.

Tykästyin todella tähän Bitsboxin konseptiin. Ei piirilevyä eikä oikein mitään muutakuin osat. Koska en ole ikinä kertaakaan onnistunut ensimmäisellä kertaa tilaamaan oikeita osia, niin nyt jos sit onnistuis.

Linkki Bitsboxiin: http://www.bitsbox.co.uk/?main_page=index&cPath=280_281
Phaser
Okei, sama kuin äsken. Tilasin Bitsboxista tämänkin. MXR Phase 45. Ei tätäkään ole vielä tullut aloitettua.


(Välipuhe: Tuntuu tämän tekstin perusteella, ettei tässä kerkeä tehdä mitään! Ja silti tuntuu siltä, että aika ei oikeasti riitä mihinkään)
Valmiit DIY:ksi kelpaavat jutu:
Pedaalilauta
Tämän tein joskus vuosi/kaksi sitten. Tokmannilta ostetusta liimalevystä ja biltemasta ostetuista reikäraudoista ja Velcro tyylisestä teipistä. Värisksi valitsin turkoosin, koska sitä nyt vaan löytyi varastosta! Näyttää jotenkin jossain valossa katsottuna "Seafoam Green" väritykseltä!

Säröt
Näistä olen tehnyt jo omat postaukset. Ne kelpaa nyt tähän projektiin!
Ajatuksia

Pedaalilaudan virtalähde. En kyllä nyt sitä todennäköisesti ala tähän haaveiluun lisäämään. Toisaalta, mikäs kiire tässä on? Ei mulla aikataulua ole!

Loopperilla vai ilman? Vaikka loopperi on kiva ja tälläisen efektisoittajan oikeasti tarvitsema työkalu, saatan tehdä paluun nyt semmoiseen aikaan kun ei ollut loopperia!

(Välipuhe taas: On tämä Blogin pääaihe, epäonnistuminen, muuttunut pahasti. Toisaalta, oikeasti kirjoittelen tätä lähinnä itselle ja en ole mainostanut tätä blogia kuin kerran!)
Lopuksi:
On aika tylsää tekstiä ilman kuvia. Täytyy huomisen aikana lisätä hivenen kuvia. Onhan ne kuitenkin puoli tarinaa tässä tapauksessa! On vain kovin työläs projekti lisätä kuvia tähän. En tiedä miksi, mutta se aina takkuaa. Teksti ryhmittyy väärin ja kuvat arpoo paikkansa joka kerta...

lauantai 17. syyskuuta 2016

Mostly Tele

Slight problems with vibrato.

Okay, let´s do this shit! Olen aina tykännyt kammettavista kitaroista. Siis kitaroista missä on jonkinasteinen vibra. Kohtalon oikkuja ovat, että en oikein ole juuri päässyt nauttimaan sellaisista.

(kronologia on tässä tarinassa suurpiirteistä)


4-tahtinen, viisisylinterinen luottoratsu syttyy tulille. On aika lähteä puolison kera etelä-pohjanmaalta Tampereelle. Matka rullaa mukavasti ja päätämme pysähtyä Parkanossa kirpputorilla. Kiersin tutkiessa mitä kivaa sitä voisi ostaa. Vaatteiden piilosta pilkotti kitarapussi. Kädet hikoilevat, otsaan tiivistyy pisaroita ja alkaa heikottaa. Olen varma siitä, että joku asiasta tietämätön on tuonut tänne aidon viisikymmenluvun Fenderin straton.

Okei, pussi ei sisältänyt semmoista. Vaan jotain muuta kivaa. Cimar merkkisen straton. 60€. Otin heti kantoon

Cimar:
Reissun jälkeen, kotia päästyä tutkin ostostani. Todella muikea soitin, kärsinyt paljon sekä elämää nähnyt. Tämä pitää saada herätettyä henkiin. Ja hei! Onhan tämä ensimmäinen kitara minulla, jossa on vibratalla! Kitarassa oli valmiina ns. "ysi setti" joka ei toimi minulla ollenkaan. Laitan mieleiseni kielet. 12 - 56 setin, jossa on punottu g-kieli!

Ruuvaan auki takakannen ja valmistaudun "dekkaamaan" tallan kun saan kielet paikalle.
Viritin kerrallaan, väännän nupista kuin piru perkeles. Kunnes se sattuu.

"NAPS"

Mietin, mikä nyt iski? Katson lattialle ja näen jousia ja ankkuriruuveja. Kirosin hetken ja totesin kitaran olleen senverran pehu, että uuden kielisetin luoma jännite repi ruuvit irti bodysta. Ei auta, en yhtäkkiä keksinyt miten järkevästi voi korjata asian. Paljon järjettömiä ideoita oli. HALUAN VIBRAN. Luovutan ja laitan blokin tallaan. Myöhemmässä hetkessä joudun uusimaan tähän kaulan. Nauhat oli niin kulunut ja olevinansa vähän propellilla. Koska rakastan teletyylisiä kauloja, niin ostan paikallisesta musaliikkeesstä sellaisen! Koska tarina nyt käsittelee vibratoja, niin jatketaan sitä!

Okei, elän siinähetkessä elämää, mitä jokainen vibratallalla soittava kaveri pelkää. Ei kitaraa, jossa vibraa.

Teen rohkean päätöksen kahvin kera ja tilaan uraltonelta Bigsby tyylisen tallan. En laita stratoon, vaan G&L merkkiseen telecasteriin!

G&L:


    Kaverukset tällä hetkellä vierekkäin

Okei, en ole ikinä laittanut mitään mihinkään, mikä muistuttaa Bigsbyä. Jos nyt tarkasti ajatellaan, niin saataa olla, että yhden sormin on laskettavissa ne kerrat kun olen asentanut uuden tallan kokonaan itse mitoittaen paikan...

Rakastan haasteita, niin en halua mastery tallaa teleeni. Vai olisko ollut niin, että lompakko oli sitä mieltä, että ei välttämättä tilata mitään muuta, paitsi se bigsby.

Youtubesta ohjeet ja porakone laulamaan! Mittaa kerran, poraa kahdesti (vai oliko just toisinpäin). 15min ja meillä on bisgby! Näin se aikapitkälle meni!

Asetin langat simuloimaan kumpaakin e-kieltä ja zoomailin mihin piirretään bigsbylle paikka. Myös hihnatappi oli tärkeässä osassa tätä projektia. Luotin kovasti, että ovat tehtaalla sen saaneet keskelle bodya.
Silloinkun olet tekemässä jotain ratkaisevaa, olet epävarma ja alkaa taka-ajatuksia tulemaan. Ai että sitä fiilistä, sillon pitää vaan antaa mennä! :D

Porakone huutaa ja ensimmäinen ruuvi kiinni! Saman toistan kolmekertaa lisää. Viimeistä ruuvia ampuessa paikalle, taas kuuluu tämä mysteerinen "NAPS". Katsos perkele, ruuvista on häipynyt kanta.

Eli, kun ruuvaa kiinni ruuvia johonkin kovaan materiaaliin, missä on senkattu paikka sille. RUUVAA SE RUUVI SUORAAN. Ei muuta.


    (...)

Tallan valmistelu:
Kuten sähkömies, en ole metallimieskään ammatiltani. Ei se oo ennenkään haitannut! Kävelen halliin X ja nappaan työkalupakista paineilma sahan ja päästän nätisti tallapalojen ruuvien välistä. Sitten vinku ja siistitään työ.












Siisti! Eikö vain!

Nojoo, ei tämä kyllä paras hetkeni ollut metallintyöstössä. Mutta kelpaa minulle! Ja tämä ei ollut alkuperäinen talla onneksi! Jokin maailmasta halvin tina-talla jonka voin harjoitella! :)

Bisgby:

Entiedä, mutta ensikerralla mittoilen asioita tarkemmin kun asennan bigsbyä, tai johdannaista kitaraan. Ei tuo mitoitus oo kaikista puhtain.




Kuvasta näkee yhtä sun toista, mutta kummatkin e-kielet kyllä ajautuu sisällepäin. Ei se ole haitannut mitään, pitää vireen ja olen itse tyytyväinen!







Viikko asennuksen jälkeen sattui ihan pikku fiba! Meinaan alkupäreinen kammenruuvi löystyi tipahti irti. Arvatkaa onko tuonne jousenväliin helppo ruuvata uusi mutteri paikalle?!? No ei ole. Joutuu löysäämään kieliä senverran, että saat jousen pois. Ja se kielien laitto takaisin, kun vahingossa aina irtoavat noista sokkatapeista. Nam!  Maksimoin virheen minimoinnin ja laitoin perinteisen ruuvin, jota voi kiristää myös kammen puolelta sekä kaksi mutteria lukitsemaan tätä! Ei ole pudonnut sen jälkeen!


All in all:
Ei ehkä nätein asennus, mutta todella toimiva! Pystyy tekemään rajumpiakin liikkeitä kammella, ilman että menee epävireeseen. Se nyt pitää muistaa, että bigsby on herrasmies vibra! :)

Tämä ei ole mairitteleva kirjoitus koskien itseä tai kitaraa koska esittelen tässä lähinnä virheitä. Mutta niitä sattuu kaikille! :)

Palataan Cimariin vielä
Otin tänään, 17.9.2016 valokuvia tekstiä varten näistä. Ajattelin heittää jonkun vitsin koskien puiden sointia ja stratoa. En tiennyt onko tämä Cimar vaneria vai puuta, mutta ajattelin ottaa selvää!

Takakansi irti, hämmennyin ja naurahdin vähän.


En muistanut, että laitoin vain yhden jousen paikalle ja mun tallan blokki oli värikynä! :D
Blokki on näemmä paennut paikaltansa. Kampesin ruuvarilla vähän tallaa pökkäsin kynän takaisin. Se on tähänkin asti ajanut asiansa, niin miksi ei tulevaisuudessa!

Laitan vielä muutamia kuvia tästä Cimarista:


Näitä en ole itse röytänyt, mutta ovat hassuja mielestäni. Tallapalat ei istu, eikä tuo kaulan kiinnityspulttien lätkä ole ihan just oikealla paikalla?

Telen kaulan asentaminen tähän oli ihan simppeli operaatio. Tarvii vain hiomahiiren, paljon kärsivällisyyttä sekä hiomapaperia! :) 

Onneksi lakkasin tuon kaulan ensinnä ja sitten vasta rupesin hiomaan liikoja pois! Enkä kyllä jaksanut sitä lakata enää uudestaan...


Post Scriptum:
On vähän pitänyt viettää hiljaiseloa, kun tuli muutettua uudelle paikkakunnalle ja kaikki kuviot meni uusiksi kertaheitolla!

Pedaaliröytöä tulee vielä lisää. Olen juuri aloittanut kahden pedaalin rakentamisen. Katsotaan mitä siitä tulee! :)

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Mini päivitys

Häiritsee!
Jäi sitten toi Green Giant klooni häiritsemään. Kuten uhkasinkin, niin soittelin sillä vielä tovin tekstin kirjoittamisen jälkeen, ihan vaan varmistaakseni siitä mitä kirjoitin.

Tuossa kun ei ole "tone" säädintä ollenkaan, niin "tehdasasetus" ei sovi oikein tälle omalle Sundownille. Tätä vahvistinta on kehuttu hyvin Fender tyyliseksi. Ja sitä se mielestäni on.

Konehuone pedaalista auki ja etsimään "tervetuliais konkka" (Input cap, engl. jos tajuaa paremmin) Ei se nyt mahdottoman kokoinen ollut. 100nF. Mutta muutetaan pienemmäksi!
Uskon ainakin että kannattaa kutistaa sitä arvoa. Sama ilmiöhän meillä on kyseessä kuin olisi pitkä kitarapiuha? Tone kääntyy enemmän nollalle, mitä enemmän metrejä = kapasitanssia. Kokeillaan!


Komponentit laatikosta esiin kaiva!
Nope. Ei mitään järkevää arvoa. Perkeles. Mitä nyt?

Googleen! Jotain "Capacitor in series calculator" tyylistä tekstiä hakukenttään ja menoksi! Awesome, täältä löytyy vastaus. Laitan linkin loppuun minkä löysin. Kokeilemalla eri arvoa, näkee miten konkat käyttäytyy. Rohkeasti siis laitan toisen 100nF konkan jonoon edellisen kanssa, joten saadaan arvoksi 50nF.

Laatikkoa kaivaen löytyy kyllä konkkia. Näemmä 10nF- 1uF konkat ei ole tässä osoitteessa kaikista yleisin laji. Kaikkia muuta kyllä löytyy. Tähän kanssa on itsellä yksi linkki jemmassa, mitä käytän kun en muista näitä konkkia ollenkaan!


Muut korjaukset
Nyt vielä lopuksi käännän Volumepotikan toimimaan oikeinpäin. Olen siis alun perin joskus juottanut väärinpäin 1 ja 3 pinnit tästä. Ärsyttää kun Volume toimii peilikuvana kuin Cilpping säätö :P

Linkit:
Laskin:
http://keisan.casio.com/exec/system/1258035746

Taulukko:
http://www.electroschematics.com/wp-content/uploads/2013/02/capacitors-eia-code.jpg

Kohta lopetan tän tekstin. Oikiasti.

Pitäisi vielä keksiä jotain, miten nauhottaisi ennen ja jälkeen otoksia näistä. Olisi ihan mukava vertailla.

Omaan kyllä laajakalvoisen konkkamikin, mutta jokin puuttuu välistä millä saan sen mikin signaalin line in kelpoiseksi. Pitää kehittää jotain!

-Kurre

lauantai 20. elokuuta 2016

Green Giant, EM-Drive, Speaker Cranker

Green Giant, EM-Drive, Speaker Cranker, mikälie

Tämä on taas sarjassamme “Tenava nukkuu, nyt rakennetaan pedaaleita!!” Etsin eräs päivä nopeasti rakennettavan piirilevyn. Tämä näytti todella yksinkertaiselta! 9 Komponenttia piirilevyllä. Suurinosa vielä löytyi mukamas käteis varastosta.

“Makuuhuoneesta alkaa kuulua ähellystä, hikipisarat tiivistyvät otsaan. 2,2Mohm vastus on hukassa. Nyt ei ole aikaa! Otan nopeasti lokerikosta kaksi vastusta, nämä on merkitty yhdelle megalle. Tinaan ne sarjaan. Tinaan ne nopeasti piirilevylle.

Makuuhuoneen ääni tiivistyy puoli yskäiseksi ähkimiseksi. 100N konkkia ei ole!!!! Otetaan lähimmät konkat mitä löytyy. Nyt on kiire. Savu nousee ja komponentit juttuvat kiinni naurettavan pieneksi jääneelle piirilevylle. Meinaan piirilevy oli mitoitettu neljäsosa watin resistoreille. Its ekäytin kahden watin, ne kun oli ainoat....”



Näin rakennettiin Version 1 piirilevy Green Giantista.

Se versio ei tehnyt muuta, muutakuin volume potikkaa kääntämällä MERKKIVALO HIMMENI!!! ARGHH!!!!
Tästä viikko eteenpäin, tilasin uraltonelta oikeankokoisia komponentteja oikean määrän. Sain toimivan pedaalin! Hassu pedaali. Tämä oli ainut mitä sain siitä irti. Unohdin koko keiksinnön. Kunnes eräs päivä halusin herättää pedaalin henkiin ja ruveta ottamaan siitä enemmän irti!!!! Nuo valokuvat on versio 2. Sitä ykköstä ei kehtaa tässä maailmassa näyttää... :)
Transistori taistelut.

Meinasin ruveta heti huijjaamaan tässä blogissa. Ajattelin kirjoittaa jotain fiksua vertaamalla näiden kahden, BC108C ja 2N3904, transistorien datalehtiä ja kertoa fiksuja asioita niistä.

Enhän mä tajua niistä mitään... Muutama kohta kuulosti tutulta, mut taitaapa olla niin, että kaivan kirpparilta löytäneen “Analogia elektroniikka” kirjan esiin ja rupean illalla kattovalojen sammuttua ja yövalon sytyttyä lukemaan.


Kaivoin kuitenkin esiin DCA55 puolijohde testerin ja halusin katsoa näiden hFE arvot. Kokeilu fiiliksellä tässä mennään.

2N3904:
hFE = 170
Test current Ic = 2.5mA
Base Emitter Vbe = 0.76
Test Current Ib = 4.64
Leakage = 0.0

BC108C
hFE = 632
Test current Ic = 2.5mA
Base Emitter Vbe = 0.74
Test current Ib = 4.66
Leakage = 0.0


On kuulkaa hyvä fiilis, kun saa tämmösellä laitteella tehdä jotain! Vaikka se ei ole kuin laittaa päälle ja kone mittaa. Mut silti!!!

Sujautin BC108C:n tilaansa, eli hFE on nyt vaihtunut 462 yksikköä isommaksi. Fiilis on hyvä ja rohkenen käydä testaamaan aparaattia. Sunndownin AC-50 vahvistimessa putket alkavat hehkua, en näe niitä mutta voin kuvitella sen. Upean oranssin, lähes saman magnitudin kuin syksyn viimoisen auringonlaskun kajahduksen. Soittajan sormet syyhyää. Palastrato kytketään kiinni tweedkuvioiseen piuhaan ja lyödään E-molli ilmoille!

Pilvet väistyvät, jumalat laskeutuvat maanpäälle. Saundi on mitä upein. Kuin päätesärölle muroutunut JCM800 jonkun oikeasti hyvän soittajan soittamana...! Okei, ei se ihan noin mennyt. Oikeasti en havainnut juuri merkittävää eroa :( En tiennyt mitä odotin, meinaan tiesin kyllä miten tämä pedaali toimii. Luulin ehkä, että tästä tulee hyvin rouhea!

Iltapalaa syödessä katsoin Verolayouttia, josta sitten raaputin paperille kytkentäkaavion. Se ei nyt ole välttämättä kaikista upein kytkis, mitä maanpäältä löytyy.
Unohdin:

Mimmoinen piirrosmerkki on transistorilla -> Katsoin googlesta.
Mimmoinen piirrosmerkki on potikalla -> En katsonut googlesta, heitin hatusta.
Ja se näyttäisi olevan peilikuva ja ylösalaisin. Mut nojoo.


Miten minä tämän näen, niin tämä on yksinkertainen pieni kollektori biasoitu vahvistin, jossa sitten output signaaliin sekoitetaan potikan kautta kahdella diodilla klipattua signaalia! Eli rouheus ei muutu pelkällä transistorilla. Nyt en tiedä mitään transistorin biasoinnista. Katsoin googlesta puhelimella, jossa on rikkinäinen näyttö, kaikkia hieroglyfejä jotka selventää tätä mystiikkaa minua fiksummalle ihmisille. Tein laskukaavoja paperille ja, ja, ja.... Noh, näette siitä kytkentäkaaviosta sen mitä sain selville transistorin biasvastuksen laskemisesta! :D


Parasta tuossa kytkentäkaavion piirtämisessä on se, että tajusin sillon oikeasti miten tuo diodi clippaus liittetään portaattomasti signaaliin. Ovela.

Ja vielä parempaa tässä on se, että se ei toiminut minun pedaalissani, joten nyt osaan korjata sen! Avasin pedaalin enkä löytänyt mitään, mikä voisi aiheuttaa sen ettei se diodiclippaus säätö toimi. Pedaali kasaan ja sitten taas kitaran ja vahvistimen väliin. Nyt se toimii? Höh, ois ollu hauska kirjottaa tänne, että juuri minä selvitin tämän asian!
Okei, nyt en tee mitään. Soittelen hetken, lähetän blogitekstin ja laitan värkit “off – tilaan” Meinaan tämä pedaali kuulostaa juuri tänään, näillä tähtien asennolla todella hyvältä!

Seuraavaksi haluan kirjoittaa potikoiden kanssa röytämisestä! :)

 -Kurre

perjantai 19. elokuuta 2016

El Frankenstein!

Moro!


Miten El Frankenstein Distorto syntyy?


Tämän alkuperä juontaa muutaman viikon takaiseen inspiraatioon tehdä Earthquaker Devices:in Acapulco Gold pedaalista klooni. Netistä löytämäni vero layoutin perusteella lähdin tekemään ko. laitetta.

Rakennelman ajattelin helpostikin mahduttaa Hammond 1590B laatikkoon. Porauksia ei vaadittu monia, on vain yksi potikka!

1. Kolvi savuamaan ja piirilevy valmiiksi.
2. Piirilevy sujauttaa koteloonsa
3. Johtoa ja taas kolvia.
4. Valmis tuote vahvistimen ja kitaran väliin.

Kuten arvata saattaa, ei toimi! Ei kuulu mitään.

Toubleshooting hell:

- Aijjumalauta, input ja output jakit tinattu väärinpäin poljinkytkimeen.
- Seuraava kokeilu, nolottele hetkenaikaa kun tajuat laittaneesi piuhat väärinpäin, oikeinpäin kytkettyihin in ja out jakkeihin!
- Nyt kuuluu ääntä! Vaimeasti, mutta säröä on ja tottelee potikkaa. Awesome, edistystä!
- Piirilevy irti kotelosta ja tutki.
- Nakkaa koko keksintö roskiin ja tee uusi.

Piirilevy Ver 2.
- Valmis piirilevy kiinni koteloon
- Keksintö kitaran ja vahvistimen väliin.
- Laite päästä toimintasavut pihalle ja lämpeää todella paljon. Viereisestä huoneesta kysytään, että mikä täälä palaa.
- Totea ettei vielä mikään.
- Piirilevy irti, etsi oikosulku, korjaa se,  nakkaa roskiin ja tee uusi.

Piirilevy Ver 3.
- Kolvattu, kasaan, kokeile, ei toimi.
- Olutta, jatka seuraavana aamuna
- Piirilevy kädessä, tutki tarkasti. Huomaa että yksi 1uF konkka on väärässä paikassa
- Huomaa, että sama juttu kaikissa piirilevyissä. Ai perkele.....
- Kasaan ja TOIMII! Jee!



Tämä oli siis esipuhe El Frankenstein Distortolle.

Kun ei saa unta, on kiva miettiä mitä kaikkea voisi tehdä silläaikaa kun väkisin yrittää nukahtaa. Muista piirilevyt (2kpl) joissa on yksi pieni konkan väärinsijoitus. Nämähän voisi korjata ja tehdä loppuun!

Kahdesta pois heitetystä piirilevystä vain toinen löytyi. Kolvi kuumaksi, tinaimusukkaa (mitä lie oikealta nimeltä? Mutta parasta!) ja vaihtamaan konkkaa.  En omistanut enää useampia koteloita, vaan päädyin varastamaan kotelon, eräästä projektiksi ostamastani MXR:än fuzz pedaalista.

Jeesusteipillä kaikki ylimääräiset reiät piiloon, että saadaan ehjä ulkonäkö!

Ledin pelastin vanhasta piirilevystä ja tiputin sen kyllä sitten myöhemmin terassin lattialankkujen välistä teille tuntemattomille. Noh, ei se mitään. Laitetaan sitten oikea polttimo!

Puoli kiiruulla, jälkikasvun (5kk) ollessa päiväunilla johdotin sitten piirilevyn koteloonsa. Ei nätein, mutta toimiva!


Olin tilannut ulkomailta 3PDT kytkimelle valmiita pieniä piirilevyjä helpottamaan juottamista. Oli muuten kivoja! Suosin kyllä näitä tästä lähtien! Alemmassa kuvassa on tommoinen pieni hyppylanka tuossa piirilevyssä. Siinä pitäisi olla vastus, mutta jouduin vaihtamaan suunnitelmia lennosta kun se ainoa ledi upposi lattianläpi :)

Ei tämäkään mennyt ihan kuin Strömsössä. Ensimmäisen kasauksen jälkeen sai avata uusiksi. Vain huomatakseni, että olin unohtanut piirilevyltä maadoituksen! Ylemmässä kuvassa näkyvä piuha, joka menee 3PDT kytkimeltä piirilevyyn. Vain siksi juotettu "väärältä" puolelta

Ja toisenkin kokeilukerran jälkeen sai avata ja todeta piirilevyllä huonon juotoksen toisen gain stagen IC:n virransyötössä.

Sillä kertaa oli säröä, mutta ei volumea! Toisinkuin tehdessä ensimmäistä Acapulco kloonia. Sillon ei ollut säröä, eikä volumeakaan. Kohtuu helppo oli päätellä, että toisella oparilla ei ole kaikki kunnossa!


- Kurre